maanantai 16. lokakuuta 2017

Ruusunmarja ❤

Jostain sain sellaisen vinkauksen, että tänä syksynä täytyy kokeilla hyödyntää ruusunmarjoja. Oman pihan kurtturuusupuskasta ei kovin montaa marjaa löytynyt, mutta lenkkipolkujen varrelta sitäkin enemmän. Soittelin ja sähköpostittelin sinne ja tänne metsästäessäni lupia marjojen poimimiselle. Naureskelin, että niin ne säikähti kyselyitäni, kun yhdet puskat vedettiin maata myöten hetikohta sen jälkeen kun olin kysellyt lupia poimimiselle. :) Toisaalta sitten onneksi heltisi lupa ja sain ystäväni houkuteltua kanssani marjoja poimimaan.

Osan marjoista kuivasin ja jauhoin. Osan keitin soseeksi ja pakastin. Pienen määrän soseesta paseerasin siivilän läpi ja loput pakastin siemenineen. Vielä tein ruusunmarjoista omenan kanssa kattilallisen hilloa.

Hillon tein hillosokeripaketin kyljestä löytyvällä omenasoseen ohjeella. Viiden litran kattilaan laitoin omppulohkoja ja ruusunmarjoja (huuhdeltuna, halkaistuna, siemenet poistettuna) noin puolet ja puolet. Vettä tämä hillo tosin vaati huomattavasti enemmän kuin (ohjeen mukaan) pelkkä omppuhillo (jota sitäkin on useampi kattilallinen tullut keiteltyä), yhteensä noin 7 desiä ja siltikin hillosta tuli melko paksua.
NIIIIIN hyvää, kokeile vaikka! :)

Tänään lenkkeillessäni katselin, että vielä vaan meidän apajilla näyttäisi marjoja kypsyvän ja poimiminen kyllä houkuttaisi...





maanantai 9. lokakuuta 2017

Rinsessamekko

Muutamia viikkoja sitten juhlimme kummityttömme syntymäpäiviä. Taitavat nuo tyttölapset olla neljävuotiaana parhaimmassa/pahimmassa "prinsessaiässä" ja niinpä tein tällekin neljävuotiaalle lahjaksi prinsessamekon. Kaavan muokkasin jonkin peruspaidan kaavasta ja loppuun asti jänskäsin, mahtuuko mekko.. Onneksi mahtui! Tyllin alla oleva helma jäi aika paljon lyhyemmäksi kuin ajattelin, koska kangas loppui.

Reilu vuosi sitten tein prinsessamekon toiselle, silloin niin ikään neljä vuotta täyttäneelle kummitytölle. Siis melkein perinne jo.. :)
Kaava: oma
Kankaat ja tarvikkeet: omista varastoista




perjantai 22. syyskuuta 2017

Pienelle prinsessalle

Minusta tuli täti seitsemännen kerran ja lapsemme saivat 48. serkkunsa, kun veljeni perheeseen syntyi kahden enkelivauvan jälkeen pienen pieni tyttö. ❤ Vauvalahjan kanssa minulla lähti (ainakin tavanomaiseen verrattuna) vähän lapasesta, mutta olipa mukava pitkästä aikaa ommella pieniä vaatteita. :) Bodyt on kokoa 50cm, collegetakki ja -housut 62cm. Taitaapa reilun kilon painoisena syntyneellä mennä tovi jos toinenkin ennen kuin vaatteet on sopivia. :)

Yritin ensin kyllä etsiskellä oikein keskosvaatteisiin kaavoja, mutta ei sellaisia oikein tahtonut löytyä. Ne mitä löysin, olivat hassun mallisia tai sitten en saanut kaavoja tulostettua oikeassa koossa.. Niinpä lopulta tyydyin itseltä löytyviin kaavoihin, joissa nyt sitten on vähän reilummin kasvunvaraa..

Bodyja en ollut ommellut tosi pitkään aikaan. Siksipä tein punavalkoisista raidoista ensin koekappaleen, joka kuitenkin onnistui sen verran hyvin että päätyi lopulta sekin lahjaksi. Neppareiden laittoa jännäsin hirveästi etukäteen, mutta ihan suotta. Eurokankaan nepparivalikoima ei kyllä kaksinen ollut ja omaan makuuni nepparit ovatkin turhan isoja. (Voisitkin vinkata, jos tiedät mistä bodyihin sopivia rengasneppareita saisi tilattua/ostettua?)

 Ensimmäistä kertaa kokeilin Lidlin tekstiilileimasinta koon merkitsemiseen. Hello Kitty silityskuva on niin ikään joskus tarttunut mukaani Lidlin laareista.
Käytetyt kaavat (kaikki enemmän tai vähemmän muokattuna):
Ottobre 6/2016 "In the Woods" kietaisubody 50 cm (50 - 80 cm)
Ottobre 3/2016 "Sunny Day" huppari 62 cm (62 - 92 cm)
Ottobre 1/2015 "Catepillar" leggingsit 62cm (56 - 92cm)



lauantai 16. syyskuuta 2017

Omenarahkakakku

Viikko sitten tekaisin pitkästä aikaa omenarahkatortun. Ohje löytyy blogistani muutaman vuoden takaisesta postauksesta.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Viihdykelaukku ja penaali

Lahjoituskankaita on päässyt kertymään taas luvattoman paljon, vaikka nykyään otankin vastaan enää vain sellaisia kankaita jotka ovat "minun näköisiäni" ja joille keksin heti käyttötarkoituksen. Näille en todellakaan keksinyt heti käyttötarkoitusta kun olivat niin pieniä paloja, mutta värit niin mun värejä, että kaappiin päätyivät.

Vähintään kerran viikossa tarvii mukana kuskata pienemmille viihdykkeeksi kyniä, paperia, pikkuautoa ym. ja näille tavaroille olen kaivannut jo pidemmän aikaa ihan omaa paikkaa. Tähän tarpeeseen syntyi nyt pikkuinen laukku ihanasta sinapinkeltaisesta sametista ja niille kynille oma kotelonsa tummanruskeasta sametista. Kynäkotelossa vain se ruskea sametti hypähti epähuomiossa sisäpuolelle ja vuoriksi tarkoittamani ihana retrokuosi päätyi päälle päin. :D Ei huono näinkään joten en purkanut.

Keltainen sametti kului kokonaisuudessaan tähän. Kassin kahvoista olisi tullut aivan liian ohuet jos olisin ommellut laukusta yli jääneen suikaleen putkeksi ja kääntänyt, mutta onneksi kaapin kätköistä löytyi valmista kanttinauhaa joka sopikin hyvin keltaisen pariksi. Taitoin siis kankaan vain kaksinkerroin ja avoimeen reunaan ompelin kanttinauhan.
Kaavat: summissa saksittu
Kankaat ja tarvikkeet: kanttinauha Porin Eurokankaasta, kaikki muu lahjoituksena saatuja


tiistai 5. syyskuuta 2017

Valkosuklainen hyydykekakku

Lapsistamme kolme on syntynyt elokuussa. Kaikkien kolmen yhteisiä kummisynttäreitä juhlittiin elokuun puolivälissä. Täytekakun sijasta päädyin tekemään ison hyydykekakun. Täytteen osalta ohje on julkaistu blogissa jo aiemminkin, mutta kuva päässyt Vuodatuksen taannoisen kömmähdyksen vuoksi katoamaan.. Tällä kertaa en tehnyt kakkuun kiillettä vaan kävin marjapuskilla poimimassa päälle tuoreet marjat. Pohjaa varten pyysin kauppareissulla ollutta miestäni tuomaan digestivekeksejä, mutta eihän hänellä ollut hajuakaan mitä sellaiset ovat. Sanoinkin sitten puhelimessa että tuo mitäs tykkäät, ja minttudominoihin oli minunkin tyytyminen.. :) Täytettä on tässä minun versiossani kaksinkertainen annos, joten kakusta tuli todella korkea. Alla kuitenkin ohje täytteenkin osalta yksinkertaisena.
Valkosuklainen hyydykekakku
n. 23cm vuokaan

Pohja:
300 g keksejä (esim. Digestive)
75 g voita

Täyte:
6 liivatelehteä
2 kananmunaa
0,5 dl sokeria
2,5 dl Flora Vanillaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g valkosuklaata
tilkka vettä

Pingota 23-24 cm irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin leivinpaperi. Murskaa keksit ja yhdistä voisulan kanssa. Painele keksimurska vuokaan ja laita jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Vaahdota kananmunat ja sokeri. Vaahdota vaniljakastike. Sulata ja jäähdytä suklaa. Yhdistä vaahdot ja lisää joukkoon sulatettu suklaa ja tuorejuusto. Kiehauta tilkka vettä, puristele liivatteet ja liota kiehuvaan veteen. Kaada liivateneste ohuena nauhana täytteen sekaan koko ajan huolellisesti vatkaten. Kaada täyte pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään mielellään yön yli tai ainakin muutamaksi tunniksi.

Kakun voi kesäaikaan koristella esimerkiksi tuoreilla marjoilla. Muulloin voisi päälle laittaa vaikkapa pakastemarjoja tai säilykehedelmiä ja tehdä hyytelösokerista kiilteen. Mustikoilla ja säilykepersikoilla olen näin joskus tehnyt ja kumpikin versio on ollut hyvää.



maanantai 28. elokuuta 2017

Kuolalappuja

En tiennyt ennen kymmenettä lasta, miten käteviä kuolalaput kuolaavalla vauvalla ovatkaan.. :) Saimme nuorimmaiselle vauvalahjaksi sellaisen ja nyt kun tuo kuolavaihe on alkanut, kaivoin lapun kaapista käyttöön. Ja niinhän siinä kävi, että hyväksi sen totesin, piirsin sellaiseen kaavan ja lähdin kaivelemaan tilkkulaatikoita.

Olisi tietysti kannattanut tehdä ensin vain yksi koeversio, mutta minä tein niitä neljä ja saatuani kaikki valmiiksi huomasin kaavan vaativan hieman muokkaamista. Mutta kyllä nämä ensimmäisetkin käyttöön päätyivät, kaksi oikeanpuoleista ajattelin antaa jopa lahjaksi. (Yksi valmistuneista (yksivärinen musta) puuttuu siis kokonaan kuvasta, koska pääsi samantien käyttöön.)
Kuviolliset kankaat on molemmat tilkkuja tänä kesänä itselleni ompelemistani imetyspaidoista. En ole saanut vain aikaiseksi otattaa niistä kuvia ja siksi ovat jääneet postaamatta. Kuviolliset kankaat ovat siis alkujaan Kangaskapinasta.
Kaava: oma
Kankaat: tilkkulaatikosta

tiistai 22. elokuuta 2017

Morsiustytön mekko

Menneenä viikonloppuna juhlittiin veljeni häitä. Pitkän ajomatkan vuoksi päädyimme lähtemään reissuun vain kahden lapsen kanssa. Loput jaettiin kolmeen serkkulaan tähän lähistölle. Lähes 1500 ajokilometriä viikonlopun aikana kertyikin, vuokraamamme mökki kun sattuikin olemaan vähän väärällä puolella kaupunkia, ainakin juhlapaikkaan nähden.

Tokaluokkalaistamme, veljeni kummityttöä, oli hääpari pyytänyt yhdeksi morsiusneidoksi. Ensinnä piti kaikille neljälle morsiusneidolle tulla samanlaiset mekot, mutta meidän tytölle tilattu mekko olikin hänelle aivan liian pieni. Niinpä sain tilaisuuden tehdä itse.. Kuvasin toisten neitojen mekkoa päältä ja alta, että osaisin tehdä mekosta mahdollisimman samanlaisen. Ihan samanlaista pitsiä en toki löytänyt, mutta löytämäni pitsi onneksi kelpasi. Muiden neitojen mekoissa oli alunperin neljä pitsikoristetta ja niistä morsiamen äiti sitten otti kustakin yhden pitsikoristeen meidän neidin mekkoon ja niin kaikilla neidoilla oli (lähes) samanlaiset mekot. Minä olin vain ensin kiinnittänyt koristeet väärin, niin että niitä fiksailtiin vielä kirkon pihalla ennen tilaisuuden alkua. :)
Itseäni häiritsi hirveästi tuo mekon ja koristeiden väriero. Nappasinkin koristeet juhlan jälkeen pois.
Kaava: Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin / Merili hieman muokattuna, koko 134 cm
Kankaat: Kangaskapina ja Porin Eurokangas

***

Ihanat, pienet häät takana. Koristelut niin kauniit ja hääparin näköiset. ❤
❤❤❤

tiistai 8. elokuuta 2017

Täytekakku pätkismoussella

Nuorimmaisen kastejuhla on nyt takana päin. Lähes kaikki tarjoilut tein hyvissä ajoin ja pakastin. Täytekakkupohjan tein gluteenittomana ja väliin laitoin pätkismoussen. Vaikka juhlapäivän aamuun ei jäänyt tarjoilujen eteen tehtäväksi kuin kakun päällystäminen ja coctailpiirakoiden paistaminen, tuli muiden valmisteluiden kanssa kiire ja niinpä kakun koristelu jäi vähän kesken.
Kun ei pitkään aikaan ole täytekakkuja tullut tehtyä, oli kaikki taas hieman hakusessa.. Kerman  menekin tuon kokoiseen kakkuun laskin aluksi ihan metsään, sokerimassapintaan jäi rumia viivoja näkyviin ja olisihan nuo röyhelötkin saaneet olla hieman kauempana toisistaan.. Hyvää kakku kuitenkin onneksi oli, vaikkei koekakun tekeminen ennakkoon olisi ollut ollenkaan huono juttu.. :)
Pohja: 10 munan gluteeniton sokerikakkupohja
Kostutus: sokeriliemi
Täyte: Pätkismousse
Pursotukset: laktoositon vispikerma, sokeri, kaakaojauhe

Pätkismousse
kahteen väliin

6 liivatelehteä
6 dl vispikermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
2 pss Pätkiksiä
tilkka vettä

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Sulata pätkikset varovasti mikrossa ja anna jäähtyä. Vaahdota kerma ja sokerit, sekoita joukkoon tuorejuusto ja sulatetut pätkikset. Kiehauta tilkka vettä, puristele liotetut liivatteet ja liuota vesitilkkaan. Sekoita liivateneste ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan huolellisesti sekoittaen.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Mansikkatyyny

Taas kävi niin, että mielenkiintoinen, uusi tekniikka ja sen opettelu vei mennessään.. Työkaverille tekemieni istuintyynyjen jälkeen löysin itseni useat kerrat etsimästä paper piecingistä kertovaa kirjallisuutta, ideoita ja ilmaiskaavoja. Jollain tällaisella etsintäkierroksella löysinkin kivan ja kesäisen mansikka-aiheisen kaavan (täältä). En kuitenkaan siihen hätään päässyt mihinkään kaavoja tulostamaan ja niinpä piirtelin kaavat kuvan perusteella itse. Mittasuhteet eivät ehkä ole alkuperäisen kaavan kanssa samat, mutta ehkäpä tämän minunkin tekeleeni mansikaksi tunnistaa? Mielenkiinnolla odotin työn edetessä, olinko osannut numeroida ompelujärjestyksen oikein - ja kaikeksi onneksi olin! :)
Tein tilkusta sitten pienen tyynyn ja siitä tuli niin kiva, että tein vielä toisen samanlaisen. Tyynyt saivat syntymäpäivälahjoikseen kaksi kummityttöämme. ❤

Kaava: täältä
Kankaat: tilkkulaatikoista

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Pikkulaukku

Tilanteeseen, kun äiti-ihminen pääsee juhliin ilman lapsia. Siis ilman varavaatteiden, -vaippojen, tuttipullojen ynnä muiden tarpeellisten tavaroiden mukana roudaamista. Kun mukaan tarvitsee muistaa ottaa vain itsensä ja ehkä puhelimen ja avaimet.. Silloin ei ole mielekästä kantaa sitä suurinta mahdollista olkalaukkua mukanaan, vaan jotakin pientä.

Mustasta pellavasekoitteesta ompelin pienen vetoketjullisen laukun. En tehnyt edes olkahihnaa vaan pienen hihnan jonka voi pujottaa ranteeseen. Koristetta vaihtamalla laukusta saa aina uuden näköisen ja kulloiseenkin vaatetukseen sopivan..
Tämä laukku onkin odottanut p-i-t-k-ä-ä-n esittelyvuoroaan. Ompelin sen viime kesänä kun pääsimme lastemme serkkupojan rippijuhlaan ilman pikkuväkeä. Koristeena laukussa silloin päälläni olleen juhlamekon jämistä ommeltu koriste (mikä tämä tämmöinen olikaan nimeltään, jojo?)..

Kaava: oma
Kankaat & vetoketju: lahjoituksena saatuja

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Lahjaksi eläkeläiselle

Työkaverini jäädessä eläkkeelle halusin muistaa häntä jollakin itse tehdyllä lahjalla. Vapauden alkaessa juuri alkukesästä tuli mieleeni istuintyynyt/-pehmusteet ulkosalla istuskeluun.
Toteutusta miettiessäni Krista julkaisi juuri sopivasti postauksen paper piecing-tekniikalla tehdyistä tyynyistä ja innostuin oitis tekniikasta. Tähänkin tekniikkaan olin kyllä aikaisemminkin törmännyt, mutta siitäkin ajatellut niin että on ihan liian näpertämistä minulle.. Tuolloin minulla oli kuitenkin käsityöt olleet jo pitkään aika minimissä ja olikin kiva löytää uusi ja mielenkiintoinen tekniikka johon materiaaleja löytyi heti valmiiksi kotoa.

Googlaamalla etsiskelin tekniikasta kertovaa kirjallisuutta, vaan juuri mitään niistä ei meidän alueen kirjastoista löytynyt. Ne, mitä käsiini sain - ei niissä oikein mieluisia ohjeita ollut. Koitin etsiskellä samalla myös ilmaiskaavoja ja kun en juuri sellaista löytänyt kuin olisin halunnut (eikä sellaista löytynyt myöskään maksullisista kaavoista), päädyin samaan perhoskaavaan mitä Kristakin oli toiseen tyynyistään käyttänyt. Ja kyllähän perhoset nyt kesään kuuluu!

Kaavat kolmeen erilaiseen perhoseen löytyivät sivuilta Lillyella.com. Käyttämäni perhosmalli oli nimeltään Pepper.
Todella aikaavievää hommaa (juuri sitä näpertämistä) tämä tekniikka kyllä on, mutta niin mukavaa! Ensimmäiseen kokeilutilkkuun sain menemään aikaa pähkäilyineen kaikkineen n. 1,5 tuntia.. Mieheni kovin pyöritteli päätään kun näytin puolitoistatuntisen aherruksen päätteeksi tilkkua hänelle ja kerroin miten kauan sen tekemiseen meni aikaa. :D

Perhostilkkuihin kankaat on kierrätetty kestotahroja saaneesta Marimekon mekosta ja toisesta, huonon istuvuuden vuoksi käyttämättömäksi jääneestä mekosta. Eurokankaassa koitin katsella oranssin sävyisiä kankaita, mutta kun en mieluisia löytänyt, tyydyin muidenkin kankaiden osalta kotoa löytyviin kankaanjämiin. Väliin laitoin kaksi kerrosta paksuimpia tikkikankaita mitä jemmassa vielä oli. Melko ohuet pehmusteet nämä siis ovat. Tikkaukset tein "neliöiden" saumakohtiin. Yhden pehmusteen koko on n. 39x40 cm. (42x42 cm:iin yritin tähdätä.) :)
Aurinkoisia ja mukavia eläkepäiviä! ❤


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Mekko kummitytölle

Vapusta alkaa meidän kymmenen kummilapsemme synttäri"putki", jota jatkuukin vain elokuun jäädessä väliin ihan joulukuulle saakka. Nuorin heistä täyttää tänään vuoden. Synttärilahjaksi ompelin mekon. Sain mekon valmiiksi juuri sopivasti edellisenä päivänä, kun lähtö synnyttämään tuli. Mekolle kaveriksi suunnittelemani leggarit vaihtuivatkin siten kaupan versioihin kun en kangaskauppaan ajoissa ehtinyt ja oikean väristä trikoota ei tietysti jemmasta löytynyt..
 
 
Kaava: Ottobre 4/2014 "Her Sweetness" liivimekko muokattuna 74 cm (56-92 cm)
Kankaat: saatuja, vetoketju Porin Eurokangas(?)


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Raparperipiirakka

Vaikka uutta satoa raparperia puskee jo maasta, tein minä kesän ensimmäisen raparperipiirakan pakastimen perältä löytyneistä viimeisistä raparpereista.. Otin kokeiluun Pienen lintukodon kivan oloisen, vähän erilaisen ohjeen.

Täällä tutustuminen uuden uunin ja hellan kanssa on vielä vähän vaiheessa ja niinpä vaikkapa juuri tuolle meidän uunille sopivaa paistoaikaa saa vielä haeskella. Piirakka sai hieman liikaa väriä eikä ulkonäkö ollut todellakaan mikään nätti. Induktioliesi tuntuu olevan vähän liiankin tehokas joissain kohtaa, tämänkin piirakan päälle tulevan kiisselin onnistuin polttamaan pohjaan alta aikayksikön.. Taikina oli melko iso normaalisti käyttämääni, isoimpaan omistamaani piirakkavuoakaan ja paiston aikana osa pursui vuoasta yli..

Kaikesta tästä huolimatta piirakka oli oikeinkin herkullista ja varmasti tulen tällä ohjeella tekemään vastaisuudessakin, toivottavasti vähän paremmalla onnella.. Maistelin piirakkaa heti tuoreeltaan, vähän vielä lämpimänä sekä myöhemmin jääkaappikylmänä. Minusta tämä piirakka oli ehdottomasti parempaa lämpimänä kuin kylmänä! Jääkaappikylmän piirakan kun käytti mikron kautta, niin hyvä tuli!
 
Raparperipiirakka

3 kananmunaa
3 dl sokeria
1 dl voisulaa
1,5 dl kermaa tai maitoa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 litra raparperia

Kuorrutus:
3 dl kermaa tai maitoa
1,5 dl sokeria
3 rkl voita
2 rkl perunajauhoa

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää kerma/ maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisä lopuksi voisula. Levitä taikina piirakkavuokaan ja ripottele päälle raparperinpalat.

Sekoita kuorrutuksen aineet kattilassa ja sakeuta, älä keitä. Levitä kuorrutus piirakan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia. Tarjoa vaikkapa vaniljajäätelön kanssa.