tiistai 8. elokuuta 2017

Täytekakku pätkismoussella

Nuorimmaisen kastejuhla on nyt takana päin. Lähes kaikki tarjoilut tein hyvissä ajoin ja pakastin. Täytekakkupohjan tein gluteenittomana ja väliin laitoin pätkismoussen. Vaikka juhlapäivän aamuun ei jäänyt tarjoilujen eteen tehtäväksi kuin kakun päällystäminen ja coctailpiirakoiden paistaminen, tuli muiden valmisteluiden kanssa kiire ja niinpä kakun koristelu jäi vähän kesken.
Kun ei pitkään aikaan ole täytekakkuja tullut tehtyä, oli kaikki taas hieman hakusessa.. Kerman  menekin tuon kokoiseen kakkuun laskin aluksi ihan metsään, sokerimassapintaan jäi rumia viivoja näkyviin ja olisihan nuo röyhelötkin saaneet olla hieman kauempana toisistaan.. Hyvää kakku kuitenkin onneksi oli, vaikkei koekakun tekeminen ennakkoon olisi ollut ollenkaan huono juttu.. :)
Pohja: 10 munan gluteeniton sokerikakkupohja
Kostutus: sokeriliemi
Täyte: Pätkismousse
Pursotukset: laktoositon vispikerma, sokeri, kaakaojauhe

Pätkismousse
kahteen väliin

6 liivatelehteä
6 dl vispikermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
2 pss Pätkiksiä
tilkka vettä

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Sulata pätkikset varovasti mikrossa ja anna jäähtyä. Vaahdota kerma ja sokerit, sekoita joukkoon tuorejuusto ja sulatetut pätkikset. Kiehauta tilkka vettä, puristele liotetut liivatteet ja liuota vesitilkkaan. Sekoita liivateneste ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan huolellisesti sekoittaen.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Mansikkatyyny

Taas kävi niin, että mielenkiintoinen, uusi tekniikka ja sen opettelu vei mennessään.. Työkaverille tekemieni istuintyynyjen jälkeen löysin itseni useat kerrat etsimästä paper piecingistä kertovaa kirjallisuutta, ideoita ja ilmaiskaavoja. Jollain tällaisella etsintäkierroksella löysinkin kivan ja kesäisen mansikka-aiheisen kaavan (täältä). En kuitenkaan siihen hätään päässyt mihinkään kaavoja tulostamaan ja niinpä piirtelin kaavat kuvan perusteella itse. Mittasuhteet eivät ehkä ole alkuperäisen kaavan kanssa samat, mutta ehkäpä tämän minunkin tekeleeni mansikaksi tunnistaa? Mielenkiinnolla odotin työn edetessä, olinko osannut numeroida ompelujärjestyksen oikein - ja kaikeksi onneksi olin! :)
Tein tilkusta sitten pienen tyynyn ja siitä tuli niin kiva, että tein vielä toisen samanlaisen. Tyynyt saivat syntymäpäivälahjoikseen kaksi kummityttöämme. ❤

Kaava: täältä
Kankaat: tilkkulaatikoista

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Pikkulaukku

Tilanteeseen, kun äiti-ihminen pääsee juhliin ilman lapsia. Siis ilman varavaatteiden, -vaippojen, tuttipullojen ynnä muiden tarpeellisten tavaroiden mukana roudaamista. Kun mukaan tarvitsee muistaa ottaa vain itsensä ja ehkä puhelimen ja avaimet.. Silloin ei ole mielekästä kantaa sitä suurinta mahdollista olkalaukkua mukanaan, vaan jotakin pientä.

Mustasta pellavasekoitteesta ompelin pienen vetoketjullisen laukun. En tehnyt edes olkahihnaa vaan pienen hihnan jonka voi pujottaa ranteeseen. Koristetta vaihtamalla laukusta saa aina uuden näköisen ja kulloiseenkin vaatetukseen sopivan..
Tämä laukku onkin odottanut p-i-t-k-ä-ä-n esittelyvuoroaan. Ompelin sen viime kesänä kun pääsimme lastemme serkkupojan rippijuhlaan ilman pikkuväkeä. Koristeena laukussa silloin päälläni olleen juhlamekon jämistä ommeltu koriste (mikä tämä tämmöinen olikaan nimeltään, jojo?)..

Kaava: oma
Kankaat & vetoketju: lahjoituksena saatuja

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Lahjaksi eläkeläiselle

Työkaverini jäädessä eläkkeelle halusin muistaa häntä jollakin itse tehdyllä lahjalla. Vapauden alkaessa juuri alkukesästä tuli mieleeni istuintyynyt/-pehmusteet ulkosalla istuskeluun.
Toteutusta miettiessäni Krista julkaisi juuri sopivasti postauksen paper piecing-tekniikalla tehdyistä tyynyistä ja innostuin oitis tekniikasta. Tähänkin tekniikkaan olin kyllä aikaisemminkin törmännyt, mutta siitäkin ajatellut niin että on ihan liian näpertämistä minulle.. Tuolloin minulla oli kuitenkin käsityöt olleet jo pitkään aika minimissä ja olikin kiva löytää uusi ja mielenkiintoinen tekniikka johon materiaaleja löytyi heti valmiiksi kotoa.

Googlaamalla etsiskelin tekniikasta kertovaa kirjallisuutta, vaan juuri mitään niistä ei meidän alueen kirjastoista löytynyt. Ne, mitä käsiini sain - ei niissä oikein mieluisia ohjeita ollut. Koitin etsiskellä samalla myös ilmaiskaavoja ja kun en juuri sellaista löytänyt kuin olisin halunnut (eikä sellaista löytynyt myöskään maksullisista kaavoista), päädyin samaan perhoskaavaan mitä Kristakin oli toiseen tyynyistään käyttänyt. Ja kyllähän perhoset nyt kesään kuuluu!

Kaavat kolmeen erilaiseen perhoseen löytyivät sivuilta Lillyella.com. Käyttämäni perhosmalli oli nimeltään Pepper.
Todella aikaavievää hommaa (juuri sitä näpertämistä) tämä tekniikka kyllä on, mutta niin mukavaa! Ensimmäiseen kokeilutilkkuun sain menemään aikaa pähkäilyineen kaikkineen n. 1,5 tuntia.. Mieheni kovin pyöritteli päätään kun näytin puolitoistatuntisen aherruksen päätteeksi tilkkua hänelle ja kerroin miten kauan sen tekemiseen meni aikaa. :D

Perhostilkkuihin kankaat on kierrätetty kestotahroja saaneesta Marimekon mekosta ja toisesta, huonon istuvuuden vuoksi käyttämättömäksi jääneestä mekosta. Eurokankaassa koitin katsella oranssin sävyisiä kankaita, mutta kun en mieluisia löytänyt, tyydyin muidenkin kankaiden osalta kotoa löytyviin kankaanjämiin. Väliin laitoin kaksi kerrosta paksuimpia tikkikankaita mitä jemmassa vielä oli. Melko ohuet pehmusteet nämä siis ovat. Tikkaukset tein "neliöiden" saumakohtiin. Yhden pehmusteen koko on n. 39x40 cm. (42x42 cm:iin yritin tähdätä.) :)
Aurinkoisia ja mukavia eläkepäiviä! ❤


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Mekko kummitytölle

Vapusta alkaa meidän kymmenen kummilapsemme synttäri"putki", jota jatkuukin vain elokuun jäädessä väliin ihan joulukuulle saakka. Nuorin heistä täyttää tänään vuoden. Synttärilahjaksi ompelin mekon. Sain mekon valmiiksi juuri sopivasti edellisenä päivänä, kun lähtö synnyttämään tuli. Mekolle kaveriksi suunnittelemani leggarit vaihtuivatkin siten kaupan versioihin kun en kangaskauppaan ajoissa ehtinyt ja oikean väristä trikoota ei tietysti jemmasta löytynyt..
 
 
Kaava: Ottobre 4/2014 "Her Sweetness" liivimekko muokattuna 74 cm (56-92 cm)
Kankaat: saatuja, vetoketju Porin Eurokangas(?)


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Raparperipiirakka

Vaikka uutta satoa raparperia puskee jo maasta, tein minä kesän ensimmäisen raparperipiirakan pakastimen perältä löytyneistä viimeisistä raparpereista.. Otin kokeiluun Pienen lintukodon kivan oloisen, vähän erilaisen ohjeen.

Täällä tutustuminen uuden uunin ja hellan kanssa on vielä vähän vaiheessa ja niinpä vaikkapa juuri tuolle meidän uunille sopivaa paistoaikaa saa vielä haeskella. Piirakka sai hieman liikaa väriä eikä ulkonäkö ollut todellakaan mikään nätti. Induktioliesi tuntuu olevan vähän liiankin tehokas joissain kohtaa, tämänkin piirakan päälle tulevan kiisselin onnistuin polttamaan pohjaan alta aikayksikön.. Taikina oli melko iso normaalisti käyttämääni, isoimpaan omistamaani piirakkavuoakaan ja paiston aikana osa pursui vuoasta yli..

Kaikesta tästä huolimatta piirakka oli oikeinkin herkullista ja varmasti tulen tällä ohjeella tekemään vastaisuudessakin, toivottavasti vähän paremmalla onnella.. Maistelin piirakkaa heti tuoreeltaan, vähän vielä lämpimänä sekä myöhemmin jääkaappikylmänä. Minusta tämä piirakka oli ehdottomasti parempaa lämpimänä kuin kylmänä! Jääkaappikylmän piirakan kun käytti mikron kautta, niin hyvä tuli!
 
Raparperipiirakka

3 kananmunaa
3 dl sokeria
1 dl voisulaa
1,5 dl kermaa tai maitoa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 litra raparperia

Kuorrutus:
3 dl kermaa tai maitoa
1,5 dl sokeria
3 rkl voita
2 rkl perunajauhoa

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää kerma/ maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisä lopuksi voisula. Levitä taikina piirakkavuokaan ja ripottele päälle raparperinpalat.

Sekoita kuorrutuksen aineet kattilassa ja sakeuta, älä keitä. Levitä kuorrutus piirakan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia. Tarjoa vaikkapa vaniljajäätelön kanssa.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Tupaantuliaislahja

Idean tällaiseen seinävaatteeseen sain jo muutama vuosi sitten enoni vaimon tekemästä, huomattavasti suuremmasta seinävaatteesta. Se oli säkkikankaalle toteutettu ja ripustettu pitkän heinäseipään avulla leivinuunin kylkeen. Siinä oleva suurensuuri reikäleipä oli taustaltaan pahvia, johon oli liimattu männyn kuorikatetta. Teksti oli kirjottu leivän ympärille.
Siitä lähtien kun pääsin tuon seinävaatteen näkemään, olen oman näköisenä sellaisen halunnut toteuttaa. En vain oikein ollut keksinyt, mikä olisi sopiva tekniikka toteutukseen ja mihin sellaisen edes laittaisin. Nytpä palaset vain loksahtelivat niin sopivasti paikalleen, että tässä tämä nyt sitten on, tupaantuliaislahja sukulaisperheeseen. 
Kirjoin tekstin ja tein kankaisen reikäleivänkin. Leipä osoittautui kuitenkin liian suureksi tekstiin nähden, eikä samaa kangasta tietenkään enää enempää ollut (muualla kuin verhoina ikkunassa) joten piti muuttaa suunnitelmaa. Veljeni tyttöystävää pyysin piirtämään jotakin tekstiin sopivaa ja niin sain kirjoa vielä viisi leipää ja kaksi kalaa. Pitsin ompelin vielä yläreunaan kun näytti ihan kivasti sopivan.
Tarvikkeet: puuvillakangas Kangaskapina, pitsi Porin Eurokangas, kirjontalangat Creativ Company

***

Vielä en ole oikeasti ensivisiitillä päässyt uudessa kodissa käymään, mutta pääsiäisestä saakka valmiina odottaneen lahjan sain kuitenkin jo annettua kehotuksella "jos ei ole paikkaa itsellä niin ei tarvitse kaappiin jättää pölyyntymään vaan sitten vain kiertoon"..

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kaukalopussi

Kälyni viestitti tässä taannoin löytäneensä vintiltä useampia pusseja kankaita ja kysyi onko minulla tarvetta kankaille. No, olin juuri saanut omat kangaslaatikkoni siivottua ja vietyä sellaiset laatikontäytteeksi jämähtäneet kankaat koululle (ja ajatellut etten enää ota lahjoituksia vastaan).. Vaan taas huomasin penkovani kankaita, mutta lupasin itselleni että saisin ottaa vain sellaiset kankaat, joille heti keksin käyttötarkoituksen.

Nämäkin, puuvillakankaan ja fleecen olin ensin lykännyt takaisin pusseihin palautusta varten, mutta sitten törmäsin sattumalta kaukalopussin ohjeeseen ja tajusin että sellainenhan me tarvitaan.. Ja niin kaivoin kankaat vielä takaisin ja tein vauvalle turvakaukalon viisipistevöihin sopivan makuupussin.
Piirsin kaavan ja ompelin pussin täältä löytyvin ohjein. Fleeceä oli sen verran vähän, että jouduin lyhentämään pussia alareunastaan jopa 20 cm. Pussi tulee siis jäämään pieneksi nopeammin kuin ihan ohjeen mukaan tehtynä, mutta sehän on vain positiivinen juttu; sitten voin tehdä uuden! :D

Pussi on kyllä ollut tosi kätevä. Ei tarvita irrallista peittoa joka kuitenkin jossain vaiheessa tipahtaa. Autossa nukahtanutta vauvaa ei tarvitse heti nostaa haalarin riisumista varten pois istuimesta, kun makuupussi on haalarin korvike ja sen saa avattua kokonaan. Alle puetaan sen verran sisävaatetusta kuin tarve vaatii.

Pussin jäädessä pieneksi taidan syksyä vasten laittaa uuteen pussiin vielä jotakin tuulenpitävää kangasta väliin ja tietenkin silloin täytyy jo muutenkin laittaa väliin enemmän lämmikettä. Näille kesäkeleille tämä puuvilla + fleece on oikein passeli! Kaavakin taitaa saada pienen muokkauksen ennen seuraavan pussin toteutusta, vaikka on tämä näinkin oikein toimiva.

Kaava: blogista Yksi pieni käsityöblogi
Kankaat & vetoketju: saatuja

***

Kuvien pikkumiehellä on nyt tänään ikää viikon verran. ❤ Kässäpuolella siis kenties pieni luova tauko luvassa, mutta luonnoksissa on muutaman postauksen verran lahjakässäilyjä odottamassa paljastamistaan. :)

lauantai 20. toukokuuta 2017

Pieniä pöksyjä

Sain tässä jokin aika sitten taas pengottavakseni ison kasan kankaita. Jemmasin sieltä muutamia pieniä velourkankaita pienen pienet pöksyt mielessäni. Eilen innostuin piirtämään kaavat ja kaivamaan kankaat esille. Loppujen lopuksi suurin osa kankaista olikin liian pieniä jopa näin pikkuruisiin housuihin ilman että niistä olisi koonnut jonkinlaista palapeliä. Värit eivät kuitenkaan oikein sopineet keskenään.. Oranssista velourista sain kuitenkin leikattua yhdet housut ja lisäksi kaivoin kangaslaatikosta punaista collegea ja kumpaisiinkin sopivan värisiä resoreita ja niin surautin kahdet pökät saatuani lapset illalla nukkumaan. Samalla kaavalla leikkasin molemmat, mutta oranssien kanssa onnistuin heti ensimmäistä saumaa ommellessani kämmäämään ja niinpä jouduin pienentämään niitä heti kättelyssä. Siispä punaiset ovat kaavan mukaisesti kokoa 62 cm, mutta oranssit noin 50-56 cm.. Etukappale leikattiin taitteelta. Kuvassa punaisissa housuissa etupuoli päälle päin ja oransseissa takapuoli.
Kaava: Ottobre 4/2016 "Sweat & Merino" 62 cm (62 - 92 cm)
Kankaat: Oranssi velour saatu, resori omista kangaslaatikoista, punainen college ja resori Kangaskapinasta

Täällä on pientä jännitystä ilmassa, sillä meille odotetaan uutta pientä syntyväksi hetkellä millä hyvänsä, laskettu aika meni eilen. Serkkuni sai eilen pienen tytön ja taitavat nämä punaiset lähteä lahjaksi sinne. ❤ Oranssit jäävät vielä odottamaan syntyvää..

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kahvikehrät

Nyt kun vihdoinkin saimme sen uuden uunin (ja hellan), on tullut leivottua useampana päivänä. Olen viime talven aikana ruvennut käyttämään Prisman Kauppakassipelvelua, enkä todellakaan ole osannut huomioida uutta tilannetta ruokatilausta tehdessä, vaan nyt jauhot, voit ja kananmunat tuntuu loppuvan aina heti alkumetreillä.. :D

Jääkaappiin ilmaantui viime viikolla miehen toimesta monta monituista pakettia hiivaa ja niistä olen nyt koettanut päästä eroon. Jostain muistin kahvikehrät ja niitäpä sitten tänään Kermaruusun ohjeella kokeilin. Täytynee vielä jonain päivänä tehdä toinen, tuplasatsi.
Kahvikehrät
30 kpl

250 g voita
1 dl sokeria
1 l vehnäjauhoja
1 1/4 dl maitoa
75 g tuorehiivaa
3 kananmunaa

Täyte:
150 g voita
150 g tomusokeria
1,5 rkl vaniljasokeria

Nypi jauhot ja sokeri voin kanssa murumaiseksi seokseksi. Liota hiiva kylmään maitoon ja lisää kevyesti vatkatut kananmunat. Sekoita neste muruseokseen ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Valmista täyte: Vatkaa voita sähkövatkaimella kunnes se pehmenee, lisää sokerit ja vatkaa tasaiseksi. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi, levitä täyte levylle ja kääri tiukaksi rullaksi. Leikkaa rulla 30 palaan ja laita muffinssivuokiin leikkauspinta ylöspäin. Anna kohota huoneenlämmössä noin tunti. Voitele kananmunalla ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

***

Viime aikaiset ompeluni ovat olleet lähinnä lahjaompeluita tai muuten sellaisia, joiden esittelyyn pääsyä täytyy vähän odotella. Mutta kaikki ajallaan.. :)

maanantai 1. toukokuuta 2017

Donitsit

Munkkeja on tullut alkuvuonna paistettua "enemmän kuin laki sallii", kun uusi uuni ja hella on antaneet odotuttaa itseään.. Nyt vihdoin saimme uudet koneet ja olikin sopivasti vappu ja munkkien aika.. :) No mutta, koska itse tykkään kuitenkin enemmän donitseista, kokeilin tällä kertaa niitä. Ohjeen nappasin K-ruoan sivuilta.

Lämpömittarini oli edellisen käyttökerran jälkeen hajotettu eikä toiminut siten kuin olisi pitänyt. Sen kanssa sählätessä pääsi öljykin kuumenemaan melkoisesti korkeampiin lukemiin kuin olisi pitänyt. Niinpä ekat donitsit paloivat ja kuitenkin jäivät sisältä raa'aksi. Öljyn vähän jäähdyttyä sain kuitenkin onnistuneesti jatkettua donitsien paistamista.

Sokeroituja donitseja olin ajatellut näistä tehdä, vaan sokeri ei kyllä millään tarttunut näihin. Niinpä laitoin pojan asialle hakemaan kaupasta suklaata ja donitsit saivat suklaakuorrutteen. Hyviä olivat ja nopeampia tehdä kuin perinteiset hiivalla kohotettavat munkit.
Donitsit
23 kpl

50 g pehmeää voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa
7 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
2 dl kevytkermaa tai maitoa

Kuorrutus:
n. 200 g suklaata

 Sekoita keskenään pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmunat hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita vuoroin nesteen kanssa taikinaan. Sekoita hyvin.

Kauli taikina 1-1,5 cm paksuksi levyksi, ota lasilla kakkusia. Tee reikä keskelle. (Minä tein reiän ihan sormilla pyöräyttämällä.)

Kuumenna öljy 180 asteiseksi ja paista donitsit heti kauniin ruskeiksi n. 1-2 min. molemmin puolin. 

Kuorrutusta varten sulata suklaa varovasti mikrossa. Dippaa jäähtyneet donitsit sulaan suklaaseen, koristele halutessasi.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Sitruunainen hyydykekakku

Kaksosten synttäreille tein Suklaapossun ohjeella sitruunaisen hyydykekakun. Koska synttäreiden ajankohta muuttui yllättäen suunniteltua aikaisemmaksi, en tietenkään ollut tehnyt kakkua riittävän ajoissa eikä kakku ehtinyt hyytyä kuin muutaman tunnin. Kakun luvattiin hyytyvän sitruunan voimalla, joka oli kyllä minulle uusi asia. Lyhyen hyydyttämisajan vuoksi meinasin livauttaa mukaan varmuudeksi vielä liivatetta, mutta en kuitenkaan tehnyt sitä. Yllättävän hyvin kakku pysyikin koossa!

Tein kakun isompaan vuokaan ja siksi jouduin suurentamaan pohjan ohjetta.
Sitruunainen hyydykekakku
23 cm vuokaan

Pohja:
25 kpl Marie-keksejä
100 g valkosuklaata

Täyte:
2,5 dl Flora Kuohua
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 sitruuna
1-1,5 dl sokeria

Aseta irtopohjavuoan reunat tarjoilulautaselle ja laita reunakalvot tai leivinpaperisuikaleet vuoan sisäreunoille. Murskaa keksit pienemmäksi. Sulata suklaa varovasti. Sekoita sulatettu suklaa ja keksimurska keskenään ja painele seos irtopohjavuoan reunojen sisään. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Pese sitruuna huolella, raasta siitä kuori ja purista mehu. Vaahdota Flora Kuohu, sekoita joukkoon notkistettu tuorejuusto, sitruunan kuoriraaste ja -mehu. Lisää sokeria maun mukaan. Sekoita huolella ja kaada keksipohjan päälle vuokaan. Tasoita pinta. Anna kakun hyytyä vähintään kuusi tuntia, mielellään yön yli. (Mulla kakku ehti siis hyytyä vain n. 4 tuntia ennen korkkaamista..)

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Rocky road -fudge + kinuskikakku äidin synttäreille

Äidin synttäreille tein useasta eri ohjeesta muokkaamalla Rocky road fudgeja. Näistä tuli kyllä niin äklömakeita, että en pystynyt itsekään paria palaa enempää maistelemaan vaikka herkkujen syönti on viime aikoina vähän lapasesta lähtenytkin. Onneksi oli monta syöjää.. :)

Ohjeessa olevat karkkien ja pähkinöiden määrät ovat vain arvioita, sillä en juurikaan mittaillut niitä.
Rocky road -fudge
n. 60-80 palaa

1 tlk kondensoitua maitoa
200 g tummaa suklaata
200 g maitosuklaata
3 dl suolapähkinöitä
100 g vaahtokarkkeja
1/2 pss Omar-karkkeja

Sekoita kulhossa pienemmiksi pilkotut karkit ja suolapähkinät. Kaada kondensoitu maito kattilaan, pilko suklaat joukkoon ja lämmitä niin kauan että suklaat sulavat. Kaada suklaaseos kulhoon karkkien ja pähkinöiden päälle ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Valitse vuoan koko sen mukaan, kuinka paksuja paloja haluat. Painele halutessasi karkkeja ja pähkinöitä vielä seoksen pinnalle. Laita seos jähmettymään jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi. Leikkaa jähmettynyt levy haluamasi kokoisiksi paloiksi. Minulla paloja tuli noin 70 kpl.

***

Nämä fudget olivat vain ylimääräinen juttu, minkä innostuin viime hetkillä tekemään. Täytekakku oli se varsinainen minkä lupasin tehdä. Meidän uusi uuni kun on edelleen jossain tulon päällä (toivottavasti), jouduin 8 munan kakkupohjan käydä leipomassa ystäväni luona. Täytteeksi tein hyväksi havaitun mansikkamoussen. Kakku oli gluteeniton ja laktoositon. Huonolaatuisten kuvien vuoksi en nyt tee kakusta omaa postausta.. :)


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kirjotut vieraskirjan kannet

Joulun aikaan lapsuuskodissani käydessämme havaitsin, että äidin ja isän vieraskirjassa alkaa takakansi häämöttää. Siitäpä nappasin mukaani idean kevääksi, äidin syntymäpäivälahjaksi. Kankaiset, kirjomalla kuvioidut kannet tulivat mieleeni hieman myöhemmin, kun kirjomisen löysin. Vieraskirjan kävin hakemassa alkuvuodesta kirjakaupasta ja niin pääsin työstämään kansia. Kirjoin kuviota pieni pätkä kerrallaan, sillä minä onnistun kaikkea kivaa tehdessäni saamaan muuten hartiaseutuni niin pahaan jumiin..

En omista kirjontakehystä, enkä sellaisen kanssa kirjomista ole koskaan edes kokeillut. Paksuhkon pellavasekoitekankaan taakse silitin tukikankaan, eikä kuvio onneksi alkanut kiristämään mihinkään suuntaan vaikkei kehystä ollutkaan.
Menneenä viikonloppuna juhlimme oman väen kesken äidin pyöreitä vuosia. Menimme yllätyksenä kotiin kakut ja muut herkut mukanamme. Viimeisinä päivinä ennen yllätysjuhlia oli yksi jos toinenkin meinanut möläyttää juhlista äidin kuullen, mutta taisipa yllätys kuitenkin loppuun asti säilyä. :)

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Jumppiksia ja inkkaripäähine

Puolitoistavuotiaamme on oppinut riisumaan. Ja sen hän todella myös tekee! Yökkäri väärinpäin puettuna alkoi olla ainoa keino saada pidettyä hänellä vaatteet päiväsaikaan päällä. Olin jonkin aikaa sitten ostanut punaista joustocollaria tehdäkseni siitä jotain itselleni. Kun kangas uhkasi siitäkin huolimatta, että on ihan mun lempparipunaista, jäädä vain laatikkoon marinoitumaan, päätin tehdäkin siitä tyttärelle jumppiksen. Pitkään mietin, laitanko vetskarin selkäpuolelle vai nepparit eteen. Nepparit veivät lopulta voiton, sillä en jaksanut/viitsinyt lähteä sitä vetskaria kaupungista hakemaan. Nepparit on sen verran tiukat, että arvelin niiden toimivan ja estävän riisumisen.
Näin todella olikin ja innostuin tilaamaan lisää kangasta ja vetskarin. Tein vielä kaksi jumppista lisää. Toiseen laitoin samaten nepparit eteen mutta toiseen vetoketjun taakse. Oikeastaan kolmeen jumppikseen tilasin kankaat, mutta kolmas oli sen verran ohuempaa että jätin sen odottamaan vielä jotakin muuta ideaa..
Kaavan pohjaksi valitsin saman jolla olen vuosi sitten tehnyt samaiselle tyttärelle jumppiksen numeroa pienempänä. Se olikin silloin vuosi sitten niin reilu, että mahtuu yhä vieläkin, vaan kun siinä on vetoketju etupuolella niin eipä se kauaa päällä pysy. Kaavan mukaan tehtynä vetoketju tulee hieman vinoon, mutta muokkasin kaavaa niin, että sain nepparit keskelle eteen.

Kaava: muokattu Ottobre 6/2014 "Chilly Season" fleecehaalari 80 cm (62 - 86 cm)
Kankaat: Kangaskapina

Inkkarivelourista en ensin oikein tiennyt, tykkäänkö vaiko en. Lopulta kuitenkin sen ansiosta taisi vähän mopokin karata käsistä. :) Idea inkkaripäähineestä tuli nimittäin tuon puvun valmistuttua ja seuraavalla kauppareissulla mukaani tarttui pussillinen höyheniä. Mustalle tukikankaalla vahvistetulle pellavalle kirjoin kuvioita ja koristelin muutamin helmin ja paljetein.
Blogissa on viime aikoina ollut melko hiljaista ja postauset on koko alkuvuoden olleet kovin käsityöpainotteisia. Tähänkin on syynsä, sillä meillä on sekä uuni että liesi rikki ja uusien toimitus viivästynyt. Onneksi sen verran kuitenkin toimivat, että ruuanlaitto jotenkuten onnistuu.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Turtles-paita pojalle

3-vuotiaalle pikku ninjafanille tein synttärilahjaksi Turtles-paidan. Mustalle trikoolle applikoin tilkuista Turtlesin naaman kaksipuoleisen liimaharson avulla. Isoveli piirsi minulle mallin paperille jostain googlaamalla löytämästään värityskuvasta. Valmista applikaatiota näyttäessäni hän totesikin: "sehän on ihan samanlainen ku mää piirsin".. No, sehän oli vähän niinkuin tarkoituskin.. :)
Valkoinen väri hihoissa on ihan vain lunta. :)
Olen aiemmin ommellut pojalle oranssit joustocollegehousut ja niistä jääneistä tilkuista sain turtlesille naamarin. Samaa resoriakin oli vielä jäljellä ja näin sain paidasta ja housuista ikään kuin setin..
Sovituskuvaa ei nyt tähän hätään ole, kun ei kuumeista synttärisankaria viitsinyt uloskaan oikein viedä ja sisällä nyt ei vaan mun kuvausvälineillä kunnollisia kuvia saa..

Kaavat:
Ottobre 6/2014 "Ensemble" t-paita 92 cm (92 - 122 cm)
Ottobre 6/2016 "Super Basic" collegehousut (ilman taskuja) 92 cm (92 - 128 cm) 

Kankaat:
 Kangaskapina ja tilkkulaatikko, resori Nappinjalta


perjantai 17. helmikuuta 2017

Kirjontaa

Löysin uuden käsityötekniikan vähän kuin vahingossa. Olinhan ennenkin upeisiin kirjontatöihin blogeissa ja muualla netissä törmännyt, mutta ajatellut aina ettei ole ollenkaan mun juttuni.. Nyt kun yritin ihan muulla tekniikalla saada kuviota aikaiseksi ja kokeilut eivät vain ottaneet onnistuakseen, tuli jostain mieleeni kirjominen. Ihan ensimmäinen kokeilu ei kylläkään onnistunut, sillä valitsin aivan liian paksun langan.
Sittenpä muistinkin siskolta yli vuosi sitten saamani käsityötarvikepussukan, jonka muistelin sisältävän lukuisten vetoketjujen lisäksi myös ainakin virkattuja pitsejä ja ohuita virkkauslankoja. Kaivoin pussin esille ja voi ihmettä - sielläpä oli ihan oikeita kirjontalankojakin. Suurin osa langoista oli kyllä pieniä pätkiä ja melkoisessa sykkyrässä kun vuosikymmeniä(?) olivat jossain kaapinperällä odottaneet. Mutta suurimman osan langanpätkistä sain selvitettyä ja nehän olivat oikein passeleita uuden tekniikan opetteluun.. Ja nälkähän kasvaa syödessä, joten muutaman kokeilun jälkeen tilasin jo uusiakin lankoja.
Kirjastosta löysin muutamia kirjontaan liittyviä kirjoja, joista löytyikin malleja erilaisille pistoille.. Ihan yksinkertaisimpia pistoja lähdinkin pienille tilkuille harjoittelemaan. Huopapalalle kirjottu perhonen päätyi korttiin, mutta pellavatilkulle ilmaantunut ympyrä odottaa vielä mihin lopulta päätyisi.
Mustaa puuvillakangasta oli pieni pala sen toisen kokeilun jäljiltä jäänyt ja siitäpä tein harjoitusmielessä kannet yhteen neuvolakorttiin Pikku Akan ohjein. Kansiin kirjottu kuvio löytyi kirjasta "Kirjo ja ompele tyylikästä".

Enpä olisi uskonut, että voisin tällaisesta näpertämisestä näin kovasti innostua! Pari lahjaksi tulevaa juttua minulla on nyt lähiaikoina suunnitteilla toteuttaa kirjomalla (toinen onkin jo aika hyvällä mallilla) ja neuvolakorttien kansiakin täytyy varmaan vielä muutamat tehdä, kun tytöt ihastuivat niin näihin. :)

Johonkin vaatteeseenkin kirjomista olisi kiva kokeilla.. Kysyisinkin teiltä, jotka enemmän olette kirjontaa harrastaneet, onnistuisiko normi kirjontalangoilla kirjominen joustavalle kankaalle?

Tällä postauksella osallistun Unelmallisen Opettele uutta -haasteeseen, vaikka uusi tekniikka tulikin opeteltua ikään kuin vahingossa. :)

lauantai 11. helmikuuta 2017

Jalkakylpypommit

Viime syyskuussa veljeni häissä sain tehtävän:
"14.2. on päivä ystävien, saa hääpari silloin yllätyksen - yllätä hääpari haluamallasi tavalla helmikuun aikana. "

Pitkin syksyä tehtävä oli aina välillä mielessä, kun olin sen jääkaapin sivuun näkösälle kiinniittänyt. Mutta alkuvuodesta ajatus alkoi askarrella enemmän ja enemmän tehtävän ympärillä ja lopulta päädyin tekemään lahjaksi jalkakylpypommeja.

Jalkakylpypommeihin olin törmännyt jo ennen joulua useammassakin blogissa mutta vasta nyt sain aikaiseksi itse kokeilla. Kokeiluun otin Tarun ohjeen. Minulla ei muita tuoksuöljyjä olisi valmiiksi ollutkaan joten siksipä tuoksuksi valikoitui piparminttu. Maustehyllyltä taas löytyi purkki kuivattua minttua, jonka parasta ennen -päiväys oli jo mennyt ja oli siis omiaan tällaiseen kokeiluun. Minä käytin näihin hienoa merisuolaa ja öljynä ihan rypsiöljyä.

Nämä on kivoja pikkulahjoja ja todella nopeita tehdä. Teepä sinäkin, ensi viikolla on ystävänpäivä.

Jalkakylpypommit
n. 15 kpl

1,5 dl soodaa
0,5 dl sitruunahappoa (apteekista)
2 rkl hienoa merisuolaa
1 rkl kuivattua minttua
1,5 rkl öljyä
30 tippaa eteeristä piparminttuöljyä
1 tl vettä

Sekoita kulhossa kuivat aineet. Lisää öljy ja piparminttuöljy. Lisää lopuksi vesi nopeasti sekoittaen, ettei sooda kuohahda. Painele seos muotteihin ja anna kuivua noin 3 tuntia tai yön yli. Poista pommit varovasti muoteista, pakkaa lahjapakkauksiin tai lasipurkkiin.